pauken jututt: 2014

Moii

Ja taaas kerran pitäis sanoa että "sori ku en ole pitkään aikaan pahemmin kirjotellu plaaplaa"

Mutta tässä parin kuukauden aikana ei tosiaankaan ole käyny edes mielessä tämä blogi ja mulla on siihen monta erittäin hyvää syytä:

31.12.2013

Olin menossa viettämään UV:ta iskäpuoleni luo leville. Tulin kittilään vähän yli 10 aamulla ja oottelin siinä poikaystävääni joka oli tulossa kittilään ja aiko viiä minut leville. Kävelin siinä kylän pinnassa yhen kaverin kanssa kunnes minun puhelin soi. Se oli äiti. Vastasin ja kuulin ku äiti itki ja sano että Jukka on kuollu. Olin niin shokissa että en puhelun aikana osannu sanoa mitään muuta ko että "onko?". Puhelun loputtua kerroin kaverilleni mitä on tapahtunu ja aloin itkeä. Onneksi en siinä vaiheessa ollu yksin... Onneksi mulla oli joku joka lohutti ja tuki minua.

No, menin sitte kuitenki Jessen kyytillä leville ja koska en kyenny mennä Jukan taloon sisälle yksin, Jesse tuli minun kans. Sitä ahistuksen määrää ei voi sanoin kuvailla... Oon tuhannesti kiitollinen Jesselle siitä, että se tuli minun kans sisälle ja oli minun seurana vähän aikaa.

Se oli sellanen uusivuosi joka ei varmasti unohu ikinä, ei vaikka kuinka haluais...

4.1.2014

Oltiin äitin ja siskojen kans levillä. Äitille oli tullu tässä ajassa jo monta osanotto-puhelua, mutta yks puhelu erottu muista. Minun serkku soitti äitille, ja kertoi että yks minun serkuista on nukkunu pois. Järkytys, ahdistus, suru ja viha täytti minun pään ja mietin vaan, että miksi, miksi meiän perheelle käy näin. Mitä me ollaan tehty väärin.

16.2.2014

Oltiin äitin kans just lähössä leviltä ku mulla soi puhelin. Se oli iskä. Aattelin, että se soittelee vain ja kyselee mitä mulle kuuluu. Ei, se ei ollu tavallinen puhelu: "Aloin vaan ilmottaan että äiti on kuollu. Olin sielä silloin ku tämä tapahtu. Pietin sitä käestä kiinni ettei sen tarvinnu olla yksin sinä hetkenä."

Mummi oli jo vanha ihminen ja sairas. Sitä ajattelee että oli parempi, että se pääsi pois tuskistansa, parempaan paikkaan... mutta silti, silti mie en voi ymmärtää, että mitä mie tai mitä meiän perhe on tehny väärin, että näin lyhyessä ajassa niin moni läheinen lähtee ikuisiksi ajoiksi pois, en vaan ymmärrä.

Joko nyt tajuatte miksi mulla ei tosiaan ole kiinnostanu tää blogi?

Nyt vaan toivon, että elämä ei koettele meiän perhettä enää... Kunpa meillekki tapahtuis kerranki jotaki hyvääki parempaa.

Ja te jotka ootte minua kuunnellu, ollu minun tukena ja saanu minut paremmalle tuulelle, KIITOS♥

Te ootte uskomattoman korvaamattomia ja rakkaita mulle, ootte saanu minut jaksaan päivästä toiseen.
Etenki minun paras kaveri sai minut eilen tosi hyvälle tuulelle:
"Sie tuota tsemiä tarttet kyllä jos ihan rehellisiä ollaa! Rispektit sulle kyllä ko oot kokenu nii kovia nyt parin viime kuukauen aikana, mutta jaksat silti minunki ihmeongelmia kuunnella! Oot ihan ykkönen <3 ja muista että jos yhtää tuntuu pahalta tai miksei vaikka hyvältäki nii oon tässä"
Oot niin ihana, rakastan <3

Minun ei ees kannata alkaa pyytään anteeksi tätä minun "postaus kerran puolessa vuodessa" -tyyliä, koska tiiän jo että näin tullee käymään tosi useasti... Anteeksi siitä, mutta mulla on nyt niin paljon muuta minun elämässä mihin mennee aikaa ja tää blogi tullee (harmillista kyllä) reilusti niitten asioitten jälkeen.

MUTTA koska vuosi on taas vaihtunu ja kuten otsikosta voitte varmaan arvatakki niin aattelin jakaa teiän kans minun 2013 parhaimpia hetkiä ja muistoja.

1. kavereitten täysikäsyys pirskeet!

ESSI